Oo, heti ekassa kirjotuksessa angstia, \o/...

Onkohan mun perhe ihan terve? Sisko rupes selittää tänään jotain espanjalaisista ja siitä kuinka hyvän näkösiä ne on (saksalaiset näyttää paremmalta..). Äiti selitti jotain siitä, kuinka dataamista pitäis vähentää. Lol sanon minä, oma on vikansa kun osti mulle koneen, HAH. Oon ilkee. Päivä ilman iskää, voi ihanaa. Ei tarvii kuunnella sen saarnausta siitä että huone näyttää olevan pommin jäljiltä. Mun huonekko muka sotkunen?! Pah, täähän on ihan tavallinen teinin huone. Onneks se ei oo vielä valittanu mun seinistä. No whatever, ei vois kiinnostaa.

Ihan perseelleen meni koko loppupäivä koulun jälkeen. Sattuu ihan vitusti, teki mieli vetää ranteet auki. Mun sydän on revitty irti, ja haavaan heitetty suolaa. Toisen kerran jo elämän aikana. Perkele, vois painuu vittuun kaikki maailman jätkät, ne ei ymmärrä meitä. Ystävät yritti lohduttaa, mutta ei ne siinä onnistunu. Lauseet "kyllä sä uuden löydät", "se ei ollu sun arvonen" ja "maailmassa on muitakin samankaltaisia poikia" vois painuu nyt helvettiin, ei kiinnosta. Maailmassa EI VOI olla toista samanlaista poikaa, ei voi. Se jätkä oli mun henki ja elämä. Saatana kukaan ei usko sitä.. Tähän tilanteeseen sopis nyt Silverstein'in My Heroine biisi, sekä ömm.. Avril Lavingen When you're gone

Okei, mä vaan angstaan. En voi syödä ees suklaata, KARKKILAKKO! Siis perjantaihin asti.. Voi että, tekee ihan simona mieli nallekarkkeja.. Ää, diudiu. Dääm, luulin että selviin ekasta kirjoituksesta ilman diudiu sanaa.

Aaaaah, (jos voitan) 30.11.2008 saksaan Tokio Hotelin keikalle <33 Bill bill bill. Ou greid.. Tulee kuitenkin tippa linssiin siellä keikalla, Bill muistuttaa liikaa mun exää...

No, nähään taas joskus :] ~ Bestig